Olen aina rakastanut miniatyyrejä! Pieniä astioita, huonekaluja, ruokia. Olen rakastanu asetelmia, dioraamoja, eläinmuseon täytettyjä hahmoja, teatterilavasteita, paikkoja, jotka voisivat olla, vaikka eivät varsinaisesti ole.

Lapsena rakkain esineeni oli nukkekoti, siellä asuivat smurffit, itseasiassa se oli smurffimaailman kuninkaanlinna. Kuinka pohjoismaista, että linna oli vain tavanomaisen ylemmän keskiluokan talon näköinen!

Aikuisena miniatyyrien harrastaminen on ollut hyvin vähissä, mutta tärkeä perinne perheessämme on jouluseimi. Se laajenee hitaasti kyläksi.

Tänä jouluna lapset olivat lopulta niin isoja, että pystyivät osallistumaan täysipainoisesti: teimme yhdessä seimen vihanneskauppiaille hedelmiä, leipurille leipiä, myyntikojuja kauppiaille. Tästä yhteisestä pienoismalli-innostuksesta ja varmaan monista omista syistään molemmat lapset ovat alkaneet todella haaveilla nukketalosta jossa on sähköt. Heillä on puiset pienempien lasten nukkekodit, jotka ovat tähän asti palvelleet riittävästi.

Hankin äitini ullakolta oman vanhan nukkekotini. Muistin, että se oli "erilainen kuin muilla". En lapsenakaan nähnyt kenelläkään ihan samaa. Nyt melko nopea Googlailu paljasti sen tanskalaiseksi Lisa nukkekodiksi, joka oli halvempi kuin Lundby. Nykyään se tietenkin on paljon harvinaisempi.

Nopea inventaario selvitti, että talossani oli paljon korjattavaa, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Katon etulista oli poikki, mutta liimattavissa. Monet liimaukset olivat vään irti. Eturistikko oli katki yhdestä kohtaa ja parvekkeen etureunaan on ilmeisesti tehty joku tieteellinen koe kynttilällä... Valkoisissa muovilistoissa oli vähän tussia. Lattiat olivat melko huonossa kunnossa useissa huoneissa (lapsena kokeilin roskalavalta löydetyillä muivimaton paloilla sisustusta). Seinatapetit olivat hyvin siistit, paitsi yläkerran pikkuhuoneessa, josta olin tehnyt lapsena oman huoneeni kaltaisen varhaisteinin huoneen tapetoimalla sitä eläinjulisteilla. Alakerran aulassa oli myös vaurioita, mutta suurin osa jää portaiden alle.
Ovet olivat tallella, mutta irti. Silmämääräisesti karmit ovat täysin ehjät, mutta ovet pysyvät kiinni vähän huonosti. Mielestäni ne eivät lapsena olleet sellaiset...
Kummallisin puute oli, että talostani puuttuu seinä olohuoneen ja parvekkeen väliltä. En muista sellaista koskaan olleen ja perheessäni korjattiin ja säilytettiin kaikki, joten sen totaalinen puuttuminen on mysteeri! Portaat olivat rikki ja osin puuttuivat, mutta sattumalta löysin juuri tähän taloon kuuluvat varaosana. 

Tarkoitus on remontoida taloa kuten remontoisin oikeaa vanhaa taloa – vanhaa kunnioittaen ja säilyttäen. Se mikä on ehjää tai restauroitavissa säilytetään, se mikä remontoidaan yritetään tehdä talon hengessä. Onneksi lapset arvostavat tätä myös. Upeat tapetit säilytetään siis kaikkialla, paitsi mahdollisesti yläkerran pikkuhuoneessa, joka on vaurioitunut. 
Tästä lähdetään, saa nähdä mihin edetään kun päästän lapsuudesta asti mukana kulkeneen unelman käytäntöön.
Tässä varhaisin kuva, talosta on irrotettu alakerranvasen ulkoseinä, maalattu oikean ulkoseinän sisäpinta, irrotettu muutama yläkerran juliste. Keittiösä on suojaukset (maalaamisen takia).